Iirisdiagnostiikka – kehon tilan määrittely iiriksen topografian perusteella – on jokseenkin tuntematon taudinmääritysmenetelmä Suomessa. Sen sijaan Saksassa, Englannissa, Ranskassa ja Ruotsissa tämä menetelmä on laajassa käytössä.

Iirisanalyysin historia

Menetelmän kehitti 1800 -luvun puolivälissä unkarilainen tohtori Ignatz von Peczely ja sitä kehitti edelleen ruotsalainen pastori Liljequist. Heidän jälkeensä on ilmestynyt paljon tätä tutkimusalaa käsittelevää kirjallisuutta, etenkin Saksassa. Kerrotaan, että tohtori Peczely huomasi yhtäläisyyden erään potilaansa ja pöllön silmissä, joilta molemmilta oli katkennut jalka. Näin iridologia oli saanut alkusysäyksensä.

Iirisanalyysin perusteella arvioidaan:

• kudoksissa tapahtuneet muutokset ja niiden sijainti kehossa
• henkilön perusrakenne eli konstituutio
• perinnölliset taipumukset
• terveyden nykytila
• ravinnon tai ympäristön vaikutukset elimistöön ja kudoksiin

Yleistä Iirisanalyysistä

Silmä on ihmisen monimutkaisin elin ja sisältää miljoonia pieniä liitäntöjä. Se pystyy käsittelemään puolitoista miljoonaa ärsykettä samanaikaisesti. Silmän kautta kulkee 80 % kaikesta ihmisen keräämästä tiedosta ja kokemuksesta. On huomattu, että myös elimistön vaurioista jää sekä parasympaattisen, että sympaattisen hermoston kautta merkki iiriksen topografiaan.

Iirisanalyysi on usein ratkaisevassa osassa homeopaatin selvittäessä potilaan terveydentilaa ja sairastumistaipumuksia. Siksi myös kaikki Homeopatiakeskus Arnica:n homeopaatit käyttävät tätä menetelmää asiakkaidensa hyödyksi.